Tällainen nuorekkuus ja nuorentuminen olisi oikean ikiaikaisen terveen luonnollisimman elämäntavan tavoittamista todeksi omassa elämässä. Niin kuin villieläin, vanha viisas, nuori salama,... Se ei olisi kangistunutta voimatonta vanhuutta, toimitenta ja motivoitumatonta odottamista vaan elämän sydämellä elämistä, viisasta tapaa elää täysillä, joke hetki eläömisen arvoisesti.
Se olisi taitoa toipua, olla sairastumatta, joutumatta onnettomuuksiin, taitoa elää viisaasti, korjata vanhoja virheitä, virkistyä, löytää elämäänsä aina vain suurempaa tervehenkistä sisältöä ja täyttä onnea,...
Se ei olisi norsunluutorniin eksymistä vaan se olisi kykyä löytää yhä lähemmäs elämän sydämen äärelle ja sosiaalisten suhteiden aidoimman tervehenkisen hengen mukaiseksi virittäytymistä niin, että toiset nuoremmat löytävät itsensä ja elämän sinut kohdatessaan.
Tällainen oppiminen olisi itsensä muistamista, kuin unesta havahtumista aurinkoiseen kesäpäivään maalla...
Mitä nvanhemmaksi tulet, sitä useampia vuosia olet ehtinyt harjoitella kaikkea, minkä koet elämässä olennaiseksi. Sitä enmmän tajuat panostaa niihin seikkoihin, jotka toide3lla ovat tärkeitä, ja välttää panostamasta aikaavieviin lättäniin epäolennaisuukssin. Asiat löytävät enemmän intoa ja henkeä.
Kun joka solullaan yrittää suurimpiin haaveisiinsa päin, muuttuu ajan myötä juuri niiden suuntaan saaden uutta elämänsisältöä, lahjoja, näkemystä ja tähdellistä kokemusta onnesta ja elämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti